Taas kerran tuli todistetuksi ettei ole oikotietä onneen, ainakaan ompelussa =) Eli eihän mun auttanu kun ottaa ja purkaa edellisessä postauksessa nähdyn aplikaatio hepun silmä, niin paljon se muo häiritsi. Ja onneksi näin sen vaivan ja purin ja ompelin uudestaan. Koska nyt tämä on niiiiiiiin paljon parempi ja itsekin olen paljon tyytyväisempi tähän. Eli opinpahan tässä taas sen että ei auta vaikka kuinka inhoaa purkamista, kyllä se vaan kannattaa koska sen jälkeen kun saa jonkun asian korjattuu niin mielikin on paljon parempi. Ja ainakin itselläni on jonkinlainen seula minkälaisia juttuja päästän käsistäni eteenpäin ja mitä en, joskus tuntuu että se seula on turhankin tiheä. Mutta nyt tämän paidan voin kyllä paketoida ja antaa kummipojalleni =)
ennen:
jälkeen...
Tein samaan pakettiin vielä toisenkin paidan ihan muuten vaan, kaava tässä sama kun edellisessäkin.
EDIT: Olen joskus katsonut tosimummon blogista ohjeen kuinka noi tereet saa näppärästi ommeltua noihin saumoihin. Joten tässä linkki teille muillekin =)
*click*
Kadehtittava Sun korjaus, minä en jaksa koskaan...Robottipaita on ihku, tykkään niin mustasta ja turkoosin kanssa sopii myöskin!
VastaaPoistaOnpa jännä miten paljon muuttui pojan ulkonäkö ihan vain silmän korjauksella, ihan kuin olisi eri kaveri..
VastaaPoistaMinä en ole vielä hoksannut kuinka noita alemman puseron turkoosilla korostettuja etusaumoja tehdään, tuollaisia olisi kiva toteuttaa mutta en ole saanut aikaiseksi selvittää tekniikkaa..
Tosi kiva tuo alempikin pusero!
Kyllä se on korjattuna paljon hyväntuulisempi! ja tuo robottipaita... nyt hoetaan: en osta enää kankaita, en osta enää kankaita...
VastaaPoista